Madonna, villien nuoruusvuosien seksisymboli, kietoi vuonna 1984 koko viihdemaailman neitseellisen
valkoiseen hääpukuunsa julkistaessaan kappaleen, jossa tuo vaaleahiuksinen viettelijätär julisti koko
maailmalle tuntevansa olonsa kuin neitsyeksi, joka ensi kertaa saa tuta toisen ihmisen kosketuksen ihollaan.

Pian kappaleen julkistamisen jälkeen joka pojalle yhteen liimautuneiden lehden sivujen välistä tuttu
laulajatar esitti kappaleen MTV:n palkintogaalassa. Yllään artistilla oli Pitsinen hääpuku ja lähinnä
sairaanhoitajafantasioissa nähdyt valkoiset stay upit. Viimeistään kyseisen esityksen nähdessään moni
teinipoika ymmärsi olevansa miehuuden partaalla.

Jo antiikin Roomassa on neitseellisyyttä pidetty siinä määrin merkittävänä tekijänä, että muuan jumalatar
Vestalle nimitetyt 6 papitarta joutuivat koko 30-vuotisen uransa aikana suorittamaan aktin joko kakkos- tai
kolmosluukun kautta, sillä muutoin olisi kohtalona ollut kuolema. Lieköhän tästä jäänyt aika ajoin hieman
paska maku suuhun.

Palatessamme historiankirjojen eri sivuilta tähän päivään, on neitsyyden menettäminen jo melko arkinen
asia. En missään nimessä vähättele ”ekaa kertaa”, mutta kun huomioidaan että vielä jokunen tuhat vuotta
takaperin ajattelematon genitaaleilla sohiminen saattoi johtaa pään menetykseen, alkaa se tuntua melko
koruttomalta suoritukselta.

Ennen kuin sanon sanaakaan enempää, tahdon korostaa että en missään nimessä ole asiaan
kouluttautunut, enkä sen kummemmin seksin saralla meritoitunut, mutta poikuudestani jo riisuuntuneena
vastuullisena melkein influencerina voin aiheesta kirjoittaa. En tahdo enkä aio sanella kuinka asian kuuluisi
mennä, mutta vahva ohjaukseni kuitenkin on että ensimmäistä kertaa varten raipat ja kahleet kannattaa
jättää vielä yöpöydän laatikkoon.

Ensimmäinen kerta voi tuntua jännittävältä, pelottavalta, kiinnostavalta, hauskalta tai lähestulkoon miltä vain koko tunteiden laajan kirjon raamien sisältä. Asiasta on kirjoitettu, ja
kirjoitetaan monissa lähteissä monella tavalla, ja valtavan lähdeaineiston vuoksi siitä saattaakin muodostua
jossain tapauksissa jopa hienoinen erotiikkamörkö. Internet-sukupolven edustajina lienee jokainen meistä lähestulkoon poikkeuksetta perehtynyt
aikuisviihteen synkkään ja jumalan hylkäämään kierteeseen jo jopa hieman turhan nuorella ikää (Kirjoitin tästä aiheesta taannoin).

Pornografia kuitenkin on median muoto, josta
viimeisenä mitään itse seksiin liittyvää olisi syytä opetella tai ottaa omaan sänkytemppurepertuaariinsa.
Voin käsi sydämellä myöntää että suonikas miehen käsivarsi kyynärniveltä myöden piikkikorkoihin ja
verkkosukkahousuihin pukeutuneen Lena Paulin sisässä saa pojupiparin valumaan avatun hanan lailla,
mutta samalla on aiheellista muistuttaa että kyseinen audiovisuaalinen elämys on varsin kaukana
todellisuudesta.

Vaikka en voi asiaa todistaa, uskon vahvasti että hyvinkääläisen omakotitalon tai
kajaanilaisen kerrostalon kolmannen kerroksen kaksion makkarissa harrastettaisiin moista syntiä.
Pidetäänhän siis jalat maassa (tai korvien takana), ja ei lähdetä heti ensimmäisenä tavoittelemaan kuuta ja
tähtiä taivaalta.

Ihmismieli on alun alkaen kehittynyt lähinnä syömään marjoja ja maalaamaan mammutin kuvia luolan
seinille, mutta lähestulkoon silmänräpäyksessä ihmisen mieli on kehittynyt pisteeseen jossa se suunnittelee
itsestään ajavia autoja, älypuhelimia ja ambilight televisioita. Meille nykypäivän intellektuelleille helpoin
reitti takaisin neandertalilaisen varvastossuihin on nauttia aivokemiaa häiritseviä aineita, kuten alkoholia.

Päihtyneessä tilassa fiksuimmatkin meistä ottavat evoluutiossa takapakkia siinä määrin, että primitiiviset
vaistot ottavat vallan ja ihmisen tarve lisääntyä, tai ainakin harjoitella sitä nousee mielessä päällimmäiseksi.
Historia on osoittanut että monista eri syistä tämä ei ole missään määrin optimaalinen tila harrastaa painia,
alasti tai vaatteet päällä. Tästä johtuen siis lämmin suositukseni onkin, että ensimmäiset vaakamamboharjoitukset toteutuisivat selvin päin.

Näin koko aktiin liittyvästä tunneskaalasta voi
jälkikäteen vielä muistaa jotain muutakin kun kumppanin etunimen, ehkä.
Vaikka neitsyyden menettämistä aiemmin erotiikkamöröksi tituleerasinkin, on se loppupeleissä vain yksi
askel ihmisen elämässä. Ilman sitä pärjää ja sen kanssa pärjää, eikä se tee kenestäkään toista parempaa tai
huonompaa ihmistä. Jos siis joku asian kanssa henkistä kamppailua käy, älä kanna huolta.

Tärkeintä koko
asiassa on se, että tunnet aktin luonnolliseksi ja koet olosi turvalliseksi.

-LokaJosef, hovikirjuri.