Katson sinuun. Olet minulle tuntematon, olen nähnyt sinut vain ohimennen aamuruuhkassa, en tiedä nimeäsi. En tiedä sinusta mitään. Olen katsellut sinua hetken aikaisemmin, kun saavuit juna-asemalle. Olit viehättävä. Vaaleanruskea pitkä takkisi puki sinua. Se oli siisti, kangas ei ollut nukkaantunut, ja kaulusten ollessa pystyssä se toi olemukseesi vielä enemmän ryhdikkyyttä. Hiuksesi laskeutuivat kauniisti olkapäillesi, mustat hansikkaasi olivat päältä avoimet ja paljastivat kämmenselkäsi. Tummat housusi olivat hyvin istuvat ja lyhytvartiset mustat saappaasi loivat sinusta rennon mutta tyylikkään. Olallasi oli sulkapallomaila ja treenikassi. Se on nykyään jo hieman harvinaisempi laji, ajattelin. Kuvittelin sinut kentälle. Pelasit työkaverisi kanssa kolme erää, joista sinä veit ensimmäisen ja kolmannen. Hengästyit vasta toisen erän alussa ja ulottuvuutesi puolustuksessa on hyvä, vahvuutesi on selkeästi rystylyönti. Pelin päätyttyä pyyhit kaulasi vaalealla pyyhkeellä, joka tuoksui miedolta huuhteluaineelta.  Tuon kaiken olin ehtinyt kuvitella, kunnes havahduin junan saapumiseen. En tiedä katsoinko sinuun liian kauan. Hymyilin itselleni ja aamun haaveilulleni, menimme eri vaunuihin ja kohtaamisemme päättyi.

Olit mielenkiintoinen, jääden mieleeni.  Olit kaiken kiireisen ihmismassan keskellä rauhallinen keidas, huoliteltu, viehättävä. Sinusta ei heijastunut arjen kiire, olit vain sinä. Tai näin minä sinut ajattelin. Olit todellisuudessa luultavasti lähtenyt kiireellä kotoasi, miettinyt ehtiväsi junaan vain, jos se on yhtään myöhässä aikataulusta, ja juossut viimeiset rappuset ennen asemalaituria ylös. Mutta saapuessasi laituritasanteelle näytit tuntemattoman silmään upealta, itsevarmalta naiselta, jossa oli jotain salaperäisen kiehtovaa minun täysin sivullisen arkiaamuun.  

Nyt kohtaamme jälleen. Olet saman konttorirakennuksen aulassa, samanlaisena kuin asemalaiturilla muutama kuukausi aikaisemmin. Vain takkisi sävy on vaihtunut, se on tummempi sininen ja lepää laskostettuna vieressäsi penkillä. Olemuksesi on edelleen viehättävä. Istut pitkään saarnipuiseen pöytään nojaten. Se sopii tilassa olevaan muuten valtaosin tummaan ja harmaaseen värimaailmaan upeasti. Ajatukseni palaavat sinuun. Kevään auringossa päivettynyt vaalea ihosi on yksinkertaisesti kaunis. Hiuksesi ovat huolitellun huolimattomasti kietaistu niskanutturalle. Olet syventynyt tablettiisi, ja selailet näyttöä kädelläsi, toisessa kädessäsi on ruskea kahvikuppi. Kätesi on kuin kipsinen veistos, sormesi ovat sirot ja kietoutuneet kauniisti kahvikupin ympärille. Olemuksesi on varmasti omasta mielestäsi melko tavallinen business-ympäristöön pukeutuminen, vailla suurempaa suunnittelua. Mutta silmääni vaalea neuleesi, hiuksesi ja tummat nilkan paljastavat housut sekä korviesi pienet helmikorut ovat yksinkertaisuudessaan upeat. Katseeni jää viipymään sinuun tuossa lähes tyhjässä aulassa, olet kuin kaunis rantagraniittinen kallioluoto, keskellä aavaa ja vellovaa merta.

Tuolloin katseemme kohtaavat, vain lyhyen hetken, mutta hätäännyn, Olen nähnyt muiden ihmisten ohikulkijaan liimautuneet katseet ja hymyillyt kuinka läpinäkyvältä se on näyttänyt, Olen uskotellut itselleni että, olen tuossa lajissa huomattavasti taitavampi. Voiden luoda viipyvän silmäyksen kauniiseen ihmiseen paljastumatta ja nyt haaveiluni herpaannutti minut, katsomme toisiamme silmiin ja olen jäänyt kiinni. Itsevarmuuteni katoaa silmänräpäyksessä, olen rohkea vain mielessäni ja puheissani. En tiedä seuraavaksi tapahtuvaa, pelkään vaivaantumista, mutta hymyilet minulle, poskipääsi nousevat hieman.

Mietin hetken katseeni siirtämistä kahvikuppiin, takaseinän koristeryijyyn, tai katsovani vain ohi. Kokoan ajatukseni, hymyilen takaisin ja nyökkään hienoiseksi tervehdykseksi. lämmin aalto nousee kaulaltani poskipäihini, en usko, että punastumiseni näkyy mutta tunnen sen itse. Lasken katseeni ja liu’utan sen pöydänpintoja pitkin takaisin oman koneeni näyttöön. Voisin siirtyä laatimaan hankehakemuksen projektikuvausta varten myös minne tahansa muualle, mutta tilanne kiehtoo minua ja päätän jäädä samaan tilaan mysteerinaiseni kanssa. Muita ihmisiä käy jonkin verran tilassa, mutta pidemmän aikaa siellä pysymme vain me. Katson suuntaasi vaivihkaa muutaman kerran, mutta huomaan sinun syventyneen näyttöösi. Terävässä katseessasi on jotakin vangitsevaa. Se on määrätietoinen ja syvä.  

Uppoudun omaan työhöni ja huomaan hetken kuluttua sinun kadonneen. Pieni alakulon tunne käy mielessäni tämän hetkemme päättymisestä, joka oli ollut täysin minun ja mielikuvitukseni luoma illuusio.  Mietin hetken siirtyväni muualle ja huokaan kun palaatkin lounaasi kanssa takaisin samaan tilaan. katsot suuntaani ja hymyilet. Takki laskostettuna käsivarrellesi jatkatkin matkaa paikaltasi eteenpäin kohti minua. Nostan katseeni hymyillen ja katson tuloasi, vaikka yhtä aikaa mieleni kuvittelee eteeni rekan perävaunun, joka jarruttaa liikennevaloihin nopeammin kuin minä ja nojaudun taaemmas tuolissani, aivan kuin se riittäisi estämään mahdollisen törmäyksen. Tulet kohdalleni mutta jäät kohteliaasti pöytäni toiselle laidalle.

”Anteeksi, kun täällä ei ole ketään muuta, niin voisitko auttaa minua? Olen varannut neuvottelutilan etäpalaveria varten mutta en saa sen audiolaitteita yhdistämään koneeseeni” Sanot minulle pehmeällä mutta iloisesti soljuvalla äänellä.

”Joo ehdottomasti, nyt saman tienkö?” Vastaan spontaanisti, vaikka tajuan, etten ole kovin pätevä tuon tekniikan kanssa.

”Joo kyllä kiva, kiitos paljon” Vastaat iloisen helpottuneesti.

Nousen ylös, otan takkini ja kävelemme rinnakkain kulman takana olevalle käytävälle. Näytät kulkulätkän oven viereiseen lukulaitteeseen ja minä avaan sinulle oven. Astumme sisään neukkariin. Läppärisi on pöydällä yhdistettynä suuren näytön ja kaiutinlaitteen piuhoihin. Tarkastan liitännät ja katson ohjeet, mutta en saa laitteista mitään tolkkua. Yritän tehdä kaikki vielä ohjeen mukaan, mutta huomaan turhautuvani. Innostukseni ja itsevarmuuteni tästä jännittävästä kohtaamisesta alkaa valua ulos ovenraosta.

”Moneltako palaverisi alkaa?” Kysyn, osittain kuin pelaten itselleni aikaa ja rikkoakseni hiljaisuuden.

”On siihen vielä tunti.” vastaat.

”Halusin vain varmistaa, että kaikki varmasti toimii ja että kerkäisin syödä lounaan, valmistautuen palaveriin kaikessa rauhassa” Jatkat samalla iloisella sävylläsi. Tunnen rentoutuvani sillä aikaa on vielä reilusti.

”Konetta en saa yhdistämään, mutta voidaan kokeilla sinun puhelimesi kautta?” Ehdotan vielä.

”Tuossa on tuollainen proxy- osoite johon pitäisi yhdistää. Kokeillaan vielä se?” Jatkan.  Hymyilet ja nyökkäät, ojentaen puhelimen pöydälle. ”Kiitos jos vain voit auttaa.”

Saan puhelimen yhdistämään ja sen näyttö heijastuu striimattuna seinän jättinäytölle.  Kirjoittaessani proxy-osoitetta puhelimen selaimeen, näppäilen ensimmäiset kirjaimet väärin ja puhelin hakee edellisiltä sivukäynneistä osoitteen PornHub, joka latautuu kuin norsun kokoisena neukkarin 82 tuuman näyttöön. tajuan virheeni tuijottaessani puhelinta ja jähmetyn hetkeksi.

”Hupsista saatana, taitaa olla väärä sivu.”

Kuuluu sivultani hieman huvittuneella äänellä. Naurahdan kommentillesi, osaamatta sanoa juuri mitään. Korjaan osoitteen ja saan oikean yhteyden toimimaan.

Mieleni kuitenkin tekee aivan muuta. Pienessä lipsahduksessa ei ole mitään hävettävää ja mitä nyt yhdestä pornosivusta, mutta tilanne on kaikessa eriskummallisuudessaan jopa hieman kiihottava. Huomaan ajatusteni harhailevan aikaisempiin haaveiluihini ja tunnen itseni kiihottuvan tilanteesta niin että kaluni kovenee. Nojaan vaistomaisesti hieman eteenpäin, sillä en halua tilanteesta itselleni enemmän kiusallisempaa, vaikka kukaan ei aikaisempia mielikuvitusleikkejäni koskaan näkisikään. Havahdun kun tulet lähemmäs.

”Kiitos paljon avustasi, Pärjään nyt varmasti”

Sanot, tavoittaen samalla puhelintasi. Käännyn ympäri ja tajuan että minulla seisoo niin, että sitä ei voi olla näkemättä.

”Pärjäätkö sinä?” Kysyt hymyillen katsoen minua.

”Panettaako?”  Jatkaa samaan hengenvetoon.

Olen hetkessä muuttunut tilanteessa täysin matkustajaksi, eikä tilanne ole enää lainkaan käsissäni. Olen mielikuvitusleikkien naiseni kanssa hiljaisen toimistohotellin neukkarissa kalu pystyssä keskellä absurdia tilannetta, joka olisi todellisuutta lähinnä pornoleffoissa. Ja nyt minä olen keskellä tätä kaikkea, jossa himo väreilee ilmassa niin, että sitä voisi leikata veitsellä. Kaikesta huolimatta tunnen tilanteen edelleen varsin mielenkiintoiseksi ja alan laskeutua tilanteen tasalla, vaikka mielessä soi vielä hetken Atomirotan sanat auringon paistamisesta muniini.  

”Aika lujaa, mutta sitä ei varmaan huomaa” Totean ja alan saada taas pitoa jalkojeni ja sanojeni alle.

Et vetäydy kauemmas ja samalla tunnen myös ympärilläsi tunnelman väreilevän samalla, kun hengityksesi rytmi hieman tihenee.

”No ihan vähän huomaa, mutta tässä on vaille tunti aikaa, yhteydet kunnossa ja lounaan voin syödä myöhemmin” jatkat.

Sen suuremmin ajattelematta astun taaksepäin, suljen raolleen jääneen oven ja käännän käytävän sälekaihtimet kiinni. Astun luoksesi, tartun lantiostasi kiinni ja suutelen sinua.

Huulemme kohtaavat.  Sinun huulesi ovat kosteat ja pehmeät, kieltemme koskiessa iskee se minuun kuin sähkövirta, vasta nyt tajuan mitä on tapahtumassa ja heitän kaikki selkeät ajatukset sivuun, hypäten täysin tilanteen vietäväksi.  Vien käteni hiuksiisi ja sujautan sormeni nutturasi sisälle Tunnen hiustesi soljuvan sormien lomitse. Taivutan päätäsi ja suutelen kaulaasi. Kosketan rintojasi, kunnes tarraan tiukemmin kiinni lantiostasi ja painan sinut tiiviimmin vasten itseäni. Tunnen sinun raskaan hengityksesi korvallani. Kätesi avaa paitani napit ja hiipi vatsalleni, muutaman alavatsalla vietetyn sormenhipaisun jälkeen avaat housuni etumuksen ja pyöräytät kädelläsi kaluni ulos housuistani. Mietin salaa noita siroja sormia aamulla kahvikupin ympärillä, miltä ne tuntuisivat kehollani, ja juuri nyt ne runkkaavat minua fläppitaulun takana neukkarissa. Nautin otteestasi.

Suutelen sinua jälleen ahnaille huulillesi ja vien käteni housunkauluksestasi sisään ja pikkuhousujesi päälle. Tunnen niiden kuvioinnin vasten sormenpäitäni, mutta jatkan alemmas ja tunnen sinun olevan märkä. Palaan ylemmäs ja vien vatsasi pintaa pitkin käteni alushousujesi sisään. Tunnen karvoituksesi ja märän pillun sormissani. En ole pillumies ajattelen. Pidän pimpistä, olen herkkä pimppimies, mutta tilanteen nopeus ja kaikki tämä himo ja kiima saa minut haluamaan lujaa ja nopeasti sinua ja tuota avointa, märkää pillua, jonka sisään vien sormeni. Levitän hieman sormiani ja vien kesisormeni klitoriksen päälle. Tunnen kun painaudut minua vasten ja voihkaiset, samalla kuin otteesi kalullani kiristyy ja kätesi liike kiihtyy hieman. Pyöritän sormiani klitoriksella vieden sormeni sen jälkeen taas sisällesi. Kiristämme otettamme toisistamme ja runkkaamme toisiamme pystyssä huohottaen. Olemme kietoutuneet toisiimme kuin keväiset rantakäärmeet.

Vetäydyn hieman kauemmas ja ohjaan sinut pöydän reunalle. Suutelen sinua, näykkäisen kevyesti korvanlehteäsi ja suutelen kaulaasi samalla kun painan selkäsi vasten pöydän kantta. Käteni etsiytyvät paitasi alle ja puristavat rintojasi samalla kun hakeudun kehollasi alemmas. Avaan housujesi vetoketjun, painan ne käsilläni polvitaipeiden alapuolelle, vetäen samalla myös pikkuhoususi alas. Olen haaveissani ajatellut kuinka alusvaatteesi sointuvat muuhun asuusi, mutta nyt en välitä, haluan nuolla sinua, haluan tulla sisällesi. Katson hetken märkää ja avointa pilluasi, nuolen sinua ahnaasti samalla painaen sormeni sisällesi. Puristut sormiani vasten ja voihkaiset tukahtuneesti, liikutat lantiotasi kieleni tahdissa ja painat itseäsi tiukemmin vasten kasvojani. Nousen ylös ja katson himon punertamia kasvojasi, Silmiesi katse on edelleen määrätietoinen ja terävä, näen kuinka haluat minut sisällesi. Kaluni on aivan kovana ja tuntuu että minulla seisoo kasseja myöden. Käännyt sivuittain pyödällä ja otat takin taskusta kortsun, Käännyt pää kohti minua, hymyilet ja otat kaluni kärjen suuhusi, nuolaiset sitä kärjestä ja varresta muutaman kerran, vedät kädelläsi esarini taakse ja rullaat kortsun päälleni.

”Pane minua nyt heti” Kuiskaat, tai paremminkin vaadit.

Painan läppärisi näytön ja kameran alas, Pyyhkäisen housusi alas nilkkoihin, riisuen ne sieltä kokonaan pois mytyksi lattialle kenkiesi kanssa.  Työnnyn sisällesi. Puristut kaluani vasten ja voihkaiset kun painaudun muutamalla rauhallisella työnnöllä kokonaan sisällesi. Löydän kanssasi rytmin ja käteni hyväilevät reisiäsi ja liikkuvat sieltä paitasi päälle hyväilemään rintojasi. Olet kaunis ja samalla hyvin eroottinen ilman housuja, valkoinen neule yhä ylläsi ja nuttura puoliksi auenneena roikkuen toisen olkasi yli. Kasvoiltasi voi aistia himon ja voihkit vaimeasti työntöjeni tahdissa. Kurottaudut pöydältä ylös istuvampaan asentoon ja samalla suutelet minua. Kiedot jalkasi lantioni ympärille ja painaudun sisällesi yhä tiiviimmin. Tunnen samalla painetta lantiossani ja tiedän laukeavani pian. Otan kiinni selkäsi takaa ja nostan sinut otteeseeni. Panen sinua ollessasi sylissäni vielä muutaman kerran ennen kuin otan kaluni ulos ja lasken jalkasi lattialle. Käännän selkäsi vasten lantiotani ja tulen sinuun takaapäin vasten pöydän reunaa.

Nojaat käsillä pöydän pintaan ja painat lantiotasi tiukemmin vasten vatsaani ja kaluani. Silitän toisella kädellä niskaasi ja tarraan toisella kädellä kiinni pakarastasi.

“Todellakin viet sulkapallossa kaksi erää kolmesta” mietin, kun puristan pakaroitasi.

“Olet upea” ajattelen ja katson samalla kaunista vartalosi kaarta kun kiihdytän hieman tahtiani.

 Irrotan käteni pakaraltasi, vien toisen käden lantiollesi ja toisen käden klitoriksellesi, koskettaen sitä samalla hellästi pyörittäen, kun olen sisälläsi. Huomaan että nautit ja katsot minuun raskaasti hengittäen ja matalasti voihkaisten. Kurottaudun suutelemaan sinua. Huulemme koskevat toisiaan Kostean tahmeina ja kielesi löytää kieleni. Suudelmassa on vain himoa ja tunnen että laukean aivan juuri. Lantiosi liike kiihtyy samalla ja tiedän myös sinun saavan aivan kohta. Rauhoitan hieman panemistani, kiihdyttäen samalla sormieni liikettä, levittäen niitä hieman samalla. Voihkaiset tai paremminkin huokaat muutama kerran raskaammin, ja aistin kehosi aaltomaisen vavahtelun lähtevän liikkeelle aina varpaista saakka.

Laukeat nytkähtäen muutaman kerran, ennen kuin painat lantiosi tiukasti vasten minua ja taivutat kehosi kaarelle olkapäätäni vasten, samalla päästäen tukahtuneita voihkaisuja, jotka päättyvät äänettömyyteen, ilman paetessa keuhkoistasi. Kiihdytän hieman vauhtiani ja vain muutaman työnnön jälkeen tunnen hallitsemattoman paineen lantiossani kasvavan, ja tunnen lämpimän aallon vyöryvän läpi kehoni kun laukean sisälläsi raskaasti ja huokaillen, vartaloasi vasten painuen. Tunnen muutaman hallitsemattoman ravistuksen vartalossani ja jatkan lantion liikettä kunnes tunne tasoittuu. Hetkeen en kuule mitään, on vain humina ja nautinnollinen vartalosi vasten omaani. Suutelen sinua vielä pitkään ja vetäydyn pois sinusta. Poistan kortsun, solmin sen ja pistän pinkan post-it lappujen välissä neukkarin jäteastiaan, energiajätteen puolelle. Hymyilen ja silitän niskaasi muutaman kerran, kun ojennan housusi lattialta.

”Pahoittelen kun en ehtinyt viikkaamaan näitä” totean ja kysyn:

”Mitähän seuraavaksi?”

“Palaverin alkuun on puoli tuntia ja lounaskin olisi hyvä vielä syödä” vastaat hymyillen.

Korjailen asustukseni ja astun ulos neukkarista.

Vasta käytävässä tajuan, että en kysynyt missään vaiheessa edes nimeäsi.